Olihan neuvottelut!
Nyt kun pitkiksi venähtäneet neuvottelut ovat ohi, ajattelin hieman kuvata tuntojani. Lokakuun alussa aloitettiin Apteekkien työnantajaliiton ja Suomen Farmasialiiton väliset neuvottelut koskien apteekkien farmaseuttisen henkilökunnan työehtosopimusta. Neuvotteluja käytiin pitkään ja voisi sanoa, että hartaasti, sillä yhteensä osapuolet tapasivat 14 kertaa ja aikaa kului noin 3,5 kuukautta. Tapaamisten lisäksi oli ajoittain tiheääkin sähköpostinvaihtoa, jotta neuvotteluja saatiin nytkäytettyä eteenpäin. Tietynlainen turnausväsymys iski loppupuolella päälle, sillä ehdotettuja asioita oli pohdittu, puitu ja muokattu moneen kertaan. Onneksi kuitenkin tukenani oli mahtava neuvottelutiimi ja vankkumaton tuki Farmasialiiton toimistolaisilta. Iso kiitos siitä kaikille!
Nämä neuvottelut opettivat itselleni paljon. Olen monta ajatusta, kokemusta ja havaintoa rikkaampi tulevaisuuttakin varten. Jo ennen neuvotteluja toki tiesin, että helppoa neuvottelukierrosta ei ole tulossa, sillä jouduimme keskustelemaan jäsenistölle erittäin vaikeistakin asioista ja heikennyksistä, joita en missään nimessä voisi hyväksyä. Kuitenkin neuvotteluissa on aina kyse molempien osapuolten toiveista ja tarpeista sekä niiden yhteensovittamisesta. Se, mitä itse yritän opettaa luottamusmiesten koulutuksissa, on kuuntelemisen taito ja asioiden eteenpäin vieminen rakentavasti. Omia oppejaan joutui kyllä syksyn aikana itsekin noudattamaan mitä suuremmissa määrin. Vaikka välillä olisi tehnyt mieli kiskaista herne tai koko palko nenään, ei se olisi auttanut asioita eteenpäin.
Vaikka välillä olisi tehnyt mieli kiskaista herne tai koko palko nenään, ei se olisi auttanut asioita eteenpäin.
Tänä syksynä erityisen hankalaksi tilanteen teki muu työmarkkinatilanne, joka jää osittain vellomaan vielä meidän ratkaisumme löytymisen jälkeenkin. Periaatteessa pitäisi olla liittokierrokset, mutta totuus oli hyvin selvästi toinen. Isot liitot ja työnantajapuolen edunvalvonta pitivät tarkan kontrollin ja yrittivät sanella marssijärjestyksen valmiiksi. Lisäksi kiehuvaa työmarkkinatilannetta sotki vielä valtakunnansovittelija linjauksineen esimerkiksi Postin kiistassa. Saatujen tietojen valossa hän ehdotti sovintoesityksessään, että palkkoja korotetetaan yleiskorotuksella. Kuitenkin korotuksen prosentti määräytyi Teknologiateollisuuden ja Kemianteollisuuden neuvoteltavien yleiskorotusten tasosta. Tämä siis tarkoitti, että annetussa sovintoehdotuksessa palkankorotusprosentit liitettiin täysin vielä tulossa olevaan neuvottelutulokseen, jonka sopivat Teknologiateollisuus ja Kemianteollisuus. Tämän takia useissa neuvottelupöydissä odotettiin erityisesti työnantajapuolella Teknologiateollisuuden tai Kemianteollisuuden ratkaisuja. Tämä on myös se syy, miksi lakkoilu tänä syksynä ei olisi johtanut luultavasti mihinkään parempaan kuin tulonmenetyksiin jäsenistölle.
Isot liitot ja työnantajapuolen edunvalvonta pitivät tarkan kontrollin ja yrittivät sanella marssijärjestyksen valmiiksi.
Kuinka ihmeessä siis saada aikaiseksi alakohtainen ratkaisu? Tänä syksynä se oli mahdollista lähinnä tekstikysymysten kautta. Mitä enemmän saisimme jäsenistön kaipaamia kirjausmuutoksia, sitä paremmin tiukka neuvottelukierros palvelisi meitä. Kirjausmuutoksissakin on kuitenkin huomioitava se, että myös työnantajapuoli kaipasi niihin muutoksia. Olikin tarkkaan punnittava, mitä muutoksia halutaan ja mikä hinta niistä ollaan valmiita maksamaan. Kaikkia haluamiamme muutoksia ei voitu lopulta hyväksyä, sillä pyydetty hinta tai muutettava teksti työnantajan eduksi olisi ollut liian kallis jäsenistömme kannalta.
Joulun alla kävi kuitenkin selväksi, että edes kohtuullisen palkkaratkaisun löytyminen vaatisi painostusta ja siitä syystä Farmasialiitto päätyi määräämään lisätyö-, ylityö- ja vuoronvaihtokiellon. Tämä keino koettiin lakkoa turvallisemmaksi, koska suurilta tulonmenetyksiltä jäsenistössä vältyttäisiin, mutta kuitenkin riittäväksi painostuskeinoksi, sillä se ajoitettiin vuoden kiireisimpään aikaan apteekeissa. Lisäksi mahdollinen lakkovaroitus olisi johtanut meidät suoraan valtakunnansovittelijan pöytään ja sieltä annettu sovintoesitys olisi erittäin suurella todennäköisyydellä ollut Teknologiateollisuuden ratkaisu. Vaikka tiukoilla raameilla laitetut lisätyö-, ylityö- ja vuoronvaihtokiellon ehdot aiheuttivat hankaluuksia myös jäsenistön arkeen, kielto toimi. Työnantajissa sekä esimiehissä näkyi selkeää liikehdintää ja hermostumista, kun työntekijät eivät enää joustaneet. Sen lisäksi kielto paljasti suoranaisia epäkohtia, kuten avaus- ja sulkuvuorojen teettämistä omalla ajalla sekä työnantajan määräämiä vuoronvaihtoja, joihin ei ole perusteita esimerkiksi alle 10-vuotiaan lapsen sairaustapauksissa.
Työnantajissa sekä esimiehissä näkyi selkeää liikehdintää ja hermostumista, kun työntekijät eivät enää joustaneet.
Suuret kiitokset teille luottamusmiehet, jäsenet ja ne ei-jäsenet, jotka sitkeydellä kieltoa noudatitte. Teidän työehdoistanne tässä oli kyse, ja niitä pystyimme yhteisrintamana turvaamaan! Kiellon avulla pääsimmekin lopulta ratkaisuun, joka toivottavasti tässä työmarkkinatilanteessa on teidänkin mielestänne hyväksyttävissä.
Jenni Lakso