Opiskelijaelämää: Kirje fuksiminälleni
Kesä alkaa olla lopuillaan, ja ajatukset kohdentuvat pikkuhiljaa lähikaupan jätskivalikoimasta alkavaan syksyyn. Syksyllä monille puhaltavat uudet tuulet: ehkä silloin innostuu aloittamaan uuden harrastuksen tai aukaisemaan vihdoin sen vaatekaapin, jonka siivoamista on lykännyt turhan pitkään. Myös minulle syksy on ollut aina jonkin uuden alku, kun yhdeltä luokka-asteelta tai vuosikurssilta on siirrytty toiselle. Näin viidennen yliopisto-opiskeluvuoden pyörähtäessä käyntiin sitä havahtuu siihen, että kohta tämäkin hupi loppuu. Vastahan minä sinne Savilahden rantaan ensimmäistä kertaa pyöräilin?! Näihin opiskeluvuosiin on mahtunut paljon, ja niiden ja tämän orastavan syksyn inspiroimana päätinkin kirjoittaa muutaman elämänohjeen fuksiminälleni ensimmäisen opiskelupäivän aamuna luettavaksi:
Hei Ilona! Hermostunut maanantaiaamu, syyskuu 2012
Tässä vaiheessa oletkin jo varmasti huomannut, että ne Pentikin astiat, joita olet saanut syntymäpäivälahjaksi 12-vuotiaasta lähtien, ovat oikeasti hyödyllisiä (ja toivottavasti muistanut kiittää niistä äitiäsi ainakin kymmeneen kertaan). Ehkä olet myös ymmärtänyt, että huhut tonnikalan syönnistä opiskeluaikana on huhupuhetta: kuka väitti sen olevan halpaa?! Istut varmaankin nyt rakkaan soluhuoneesi lattialla, ja haistat lattioiden muovimatoissa itsenäisyyden ja uuden elämänvaiheen (myöhemmin huomaat sen olevan vain elettyjen vuosikymmenten mukanaan tuoma eltaantunut haju, mutta ei mennä siihen nyt). Heti alkuun todettakoon, että kukaan ei sitten muista, oliko sinulla ensimmäisenä päivänä jaloissasi ne mustat tennarit vaiko sittenkin ruskeat saappaat, joten rentoudu (muistuttaisin vielä, ettei siihen pyörämatkaan Neulamäeltä yliopistolle mene sitten tuntia, korkeintaan kymmenen minuuttia)!
Uusi kaupunki, toistaiseksi tuntemattomat kadut ja vieraat ihmiset saattavat alkuun tuntua ymmärrettävästi jännittäviltä, ja saatat miettiä, mitä tapahtuu, jos et löydäkään kavereita tai pärjää opinnoissa. Revit kenties hiuksiasi muistellessasi, mikä se WebOodi olikaan ja mitä Moodlessa tehtiin. Onneksi näistä asioita on turha murehtia, sillä yliopisto on täynnä ihmisiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa, ja haluavat ihan yhtä lailla tutustua uusiin ihmisiin ja oppia uutta. Ja tyypit sun tuutoriryhmässä – niistä tulee sulle vielä ihania kavereita, ja joistakin ihan sydänystäviä. Jos kuitenkin kuulet jonkun tuskailevan, kun ei siitä ryhmästä löytynytkään sitä elämän rakkautta tai bff:ää, voit lohduttaa sitä kertomalla, että aivan varmasti sekin tulee löytämään vielä paljon uusia kavereita ja tuttavuuksia. Jaa mistä? No luennoilta, labraryhmistä, harrastuksista, opiskelijatoiminnasta, erilaisista tapahtumista, you name it! Kannattaa siis olla aktiivinen, ennakkoluuloton ja lähteä mukaan, kun siihen on tilaisuus. Yksi kullanarvoinen vinkki tulee tässä: lähde opiskelijatoimintaan, jos yhtään kiinnostaa! Et varmasti tule katumaan, sillä sitä kautta tulet tutustumaan aivan huikeisiin ihmisiin ja oppimaan asioita, joita ei luennoilla opita.
Kun ne luennot mainitsin, niin kirjoitettakoon muutama sana myös niistä varsinaisista opinnoista: muista olla kiitollinen siitä, että saat ylipäätään opiskella. Kun ammatti-identiteettisi alkaa pikkuhiljaa opiskelujen edetessä kehittyä, pidä siitä kiinni, ja anna farmasian näkyä myös muille tieteenaloille. Ota kaikki irti siitä, että saat oppia uutta asiantuntijoilta (maailma ei kuitenkaan kaadu siihen, jos saat tentistä ykkösen). Ole siis vastuuntuntoinen ja ahkera, mutta muista, että elämä voi olla 5/5 myös opintosuoritusotteen ulkopuolella. Pidä huoli, että kun joskus kiikkustuolissa mietit opiskeluaikaasi, sinulla on jotakin, mitä muistella hymy huulilla.
Tämän saarnan päätteeksi haluan vain todeta, että nauti! Tutustu ihmisiin, pidä hauskaa, pänttää ja pipetoi (toim. huom. Käytä sitten VAIN omaa pumpettiasi, ei niitä labrojen yleisessä käytössä olevia, ellet halua ikäviä yllätyksiä), ja muista levätä välillä. Niin kuin Matti Nykänenkin joskus mielestäni onnistuneesti lohkaisi, elämä on ihmisen parasta aikaa. Ota siitä siis ilo irti!
Terveisin,
Onnellinen tulevaisuuden minäsi
llona Väisänen
proviisoriopiskelija
Farmasialiiton opiskelijat FLOpin halllituksen jäsen
Tässä blogissa pääset kurkkaamaan Farmasialiiton opiskelijoiden arkeen. Kirjoitamme opiskelijaelämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta.