Aika ja tilaisuus
Lukiossa opin äidinkielen opettajaltani kirjakielisesti oikean termin tilanteisiin, joissa yleensä käytettiin kirosanoja – harmittaa erittäin paljon. Nyt voin kertoa, että minua harmittaa erittäin paljon, jopa niin paljon, ettei verikään kierrä. Viime viikolla päättyi lausuntoaika koronarokotusjärjestyksen muuttamisesta. Lausuntoja tuli useita kymmeniä, ja vaikka Farmasialiitolta ei lausuntoa pyydetty, niin sellaisen toimitimme.
Kiinnitimme useiden muidenkin lausuntojen tapaan huomiota siihen, että sote-henkilöstöä ei ole vielä rokotettu ja terveydenhuollon kantokyvyn takia tämä pitäisi tehdä. Toki meidän erityinen näkökulmamme oli alamme ammattilaiset.
Kyseisessä asetusluonnoksessa rokotusjärjestystä oltiin muuttamassa niin, että riskiryhmien, sosiaali- ja terveydenhuollon koronapotilaita hoitavan henkilökunnan ja iäkkäiden henkilöiden rokottamisen jälkeen muut ihmiset rokotettaisiin koko maassa ikäryhmittäin. Rokotukset toteutettaisiin iän mukaan alenevassa rokotusjärjestyksessä: 60–69-vuotiaat, 50–59-vuotiaat, 40–49-vuotiaat, 30–39-vuotiaat ja 16–29-vuotiaat. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että terveydenhuollon ammattilaisia, kuten farmaseutteja, proviisoreita, lääkäreitä tai hoitajia, ei rokoteta ennen muuta väestöä, elleivät he hoida koronapotilaita. Kun esitys meni läpi, ensireaktiot olivat hyvin hämmentyneitä.
Meidän huolemme on ollut erityisesti kriittisissä tehtävissä olevien alan ammattilaisten rokottaminen eli tilanteet, joissa yksittäinen koronatartunta saattaisi kaataa koko työyhteisön. Sairaala-apteekissa tämä tarkoittaisi sairaalan lääkejakelun, mukaan lukien koronarokotteiden jakelun, keskeytymistä. Pienempien paikkakuntien apteekit vastaavat alueellisesta lääkehuollosta. Lääketeollisuudessa on henkilöitä, jotka vapauttavat lääkkeitä koko Suomen markkinoille. Näiden henkilöiden sairastuminen tai karanteeni voisi halvauttaa lääkejakelua isossakin mittakaavassa.
Ja lopulta kuitenkin puhutaan pienestä määrästä terveydenhuollon ammattilaisia. Suomen avoapteekeissa, sairaaloissa ja lääkekeskuksissa työskentelee yhteensä noin 5 500 farmaseuttia ja proviisoria. Teollisuudessa kriittisissä erikoistehtävissä kuten laadunvarmistustehtävissä sekä lääke-erien vapauttamisessa toimivien määrä ei tuota kokonaismäärää merkittävästi nosta. Miksei pientä määrää rokotteita voisi kohdistaa lääkehuollon ja rokotelogistiikan toimivuuden varmistamiseen?
Pahalta ajatus tuntuu siksikin, että alamme ammattilaisten oikeuksiin, kuten myös muiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeuksiin, voidaan kajota valmiuslailla. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi lepoaikoihin, ylitöihin, vuosilomiin ja irtisanomisoikeuteen on voitu vaikuttaa yksipuolisesti valmiuslain mukaisesti. Silloin kun tilanne on ollut pahimmillaan, ovat työntekijät venyneet.
Työsuojelulain mukaan työnantaja on jopa rikosoikeudellisessa vastuussa työsuojelun laiminlyönneistä, mutta nykyisessä tilanteessa työnantajalla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta täyttää työsuojeluvelvoitettaan, koska rokotteita ei ole saatavilla ja sote-henkilöstön rokottamiset lopetettiin valtioneuvoston päätöksellä. Tuntuu kuin terveydenhuollon henkilöstölle olisi annettu voimakas signaali, joka ei ole omiaan lisäämään näiden alojen houkuttelevuutta.
Oma käsitykseni on, että rokotteiden saatavuus on parantunut huomattavasti, sillä varauksia on jo tehty kotiäänestystä toimittavien vaalivirkailijoiden rokottamiseksi. Siksi olisin odottanut, että asiassa olisi noudatettu THL:n suosittamaa rokotusjärjestystä, mikä on edelleen luettavissa THL:n verkkosivuilla. Sen mukaan ”Rokotusjärjestyksen kohtaan 2.2. (sote-henkilöstö) palataan, kun tiedetään, milloin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön rokotuksia voidaan jatkaa rokotteiden saatavuuden parantuessa.”
Eikö nyt olisi aika ja tilaisuus kohdentaa tälle ryhmälle rokotuksia? Ihan vain terveydenhuollon kantokyvyn varmistamiseksi.
Antti Kataja
puheenjohtaja
Suomen Farmasialiitto ry
Aiheeseen liittyvät kirjoitukset