Johan on Työmarkkinat: Riippuu, mistä katsoo
Isälläni on vanhassa valokuva-albumissaan kuva vuodelta 1966. Kuvassa seisoo mies junan vieressä lätsä päässään ja kitara olalla. Kuvan alle on kirjoitettu ”Ei tippa tapa”. Tässä vaiheessa moni jo arvaa, että kuvan mies on Irwin Goodman. Parikymppinen isäni oli matkalla armeijaan Ouluun ja hän oli junassa jutellut hetken juuri pinnalle nousseen nuoren protestilaulajan kanssa. Lopuksi otettiin kuva. Siitä on nyt viisikymmentä vuotta.
Kuvan alle kirjoitettu laulu alkaa sanoilla ”Kaikki alkoi siitä kun mä lopputilin sain”. Samoilla sanoilla alkaa tänä päivänä valitettavan moni ay-juristin työtehtävä. Työsuhteen olemassaolo on meistä monille keskeinen osa elämää ja töiden vähentyminen ja loppuminen ovat vakava asia. Onneksi kuitenkin vain ani harva noudattaa Irwinin esimerkkiä ja tarttuu pulloon töiden loppuessa.
Työjuridiikka on eräänlaista jatkuvaa kaksintaistelua. Työnantajapuoli ja työntekijäpuoli tarvitsevat toisiaan, mutta kumpikin haluaisi koko ajan hiukan parantaa omaa asemaansa. On tärkeää ymmärtää, ettei esimerkiksi yksikään apteekki toimisi kunnolla ilman työntekijöitä, mutta toisaalta on tiedostettava sekin, että työnantajalla on pienyrityksissä usein kiinni koko henkilökohtainen omaisuus ja hän myös vastaa yrityksen toiminnasta.
Neuvoin edellisessä työpaikassani sekä yrittäjiä että työntekijöitä. Vuosien saatossa opin jollakin tavalla ymmärtämään molempia; heidän huoliaan, vahvuuksiaan ja heikkouksiaan juridisessa mielessä. Asioilla on aina kaksi puolta. Haluan uskoa, ettei farmaseutteja tai proviisoreja irtisanota kevyin perustein, olipa heidän työpaikkansa mikä tahansa.
Farmasian alan suurimpia ongelmia on nähdäkseni huono, jopa olematon keskustelukulttuuri työnantajan ja työntekijöiden välillä. Tästä seuraa muun muassa tilanteita, jossa työnantajalla ja työntekijöillä on keskenään aivan eri käsitys työpaikan tilanteesta ja ”keskustelun” avauksena toimii se, että joku lomautetaan tai irtisanotaan. Tällainen ei ole mitään keskustelukulttuuria, vaan yksinpuhelua. Haluaisin nähdä päivän, jona apteekeissa apteekkari kutsuu säännöllisesti työntekijänsä koolle ja kertoo, missä mennään. Mikä on hyvin? Mikä on huonosti? Mitä hän odottaa työntekijöiltä? Mitä työntekijät odottavat apteekkarilta? Olisi suunnaton rikkaus, jos työntekijät ja työnantaja ymmärtäisivät toisiaan edes vähän nykyistä paremmin. Se ehkäisisi riitoja ja saattaisi pelastaa työpaikkoja. Irwin saattaisi sanoa tähän: ”Pieni askel apteekkarille, mutta valtava harppaus koko ammattikunnalle.”
Iivari Järvinen
vastaava lakimies
Johan on työmarkkinat! -blogi on Farmasialiiton työmarkkinatiimin asiantuntijoiden kirjoittama. Käsittelemme blogeissamme ajankohtaisia tai muuten vain mielenkiintoisia lääkealan työmarkkinaedunvalvontaan liittyviä aiheita. Tekstit edustavat kirjoittajien kokemuksia ja näkemyksiä eivätkä ne ole välttämättä Farmasialiiton virallisia kannanottoja. Julkaisemme noin kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa uuden tekstin, poikkeuksena heinäkuu, jolloin kirjoittajat ovat kesätauolla. Välillä blogissa saattaa esiintyä myös vierailevia kirjoittajia.