Lomautus – uhasta mahdollisuus?
Näin korona-aikaan työsuhdeneuvontaamme ollaan poikkeuksellisen paljon yhteydessä lomautusten vuoksi. Yhteydenotot ovat pääasiallisesti tulleet apteekeissa työskenteleviltä. Tämä siitä huolimatta, että työnantajapuolikaan ei pidä lomautusta suositeltavana vaihtoehtona, kun varaudutaan epidemian aiheuttamaan työvoimatarpeeseen.
Toisenlainen oli ääni kellossa viime kesänä, kun Yle uutisoi apteekkien ”valtavasta työvoimapulasta” . Samaisessa jutussa apteekkari totesi, etteivät valmistuvat farmaseutit ole enää niin sitoutuneita työelämään kuin aiemmin. Vallitsevassa tilanteessa ei voi olla kysymättä, mihin jäi työnantajan sitoutuminen henkilökuntaansa. Hyvä henkilökunta on apteekkien kaltaisella palvelualalla yrityksen tärkeintä pääomaa.
Hyvä henkilökunta on apteekkien kaltaisella palvelualalla yrityksen tärkeintä pääomaa.
Apteekin henkilöstövajeesta kirjoitti viime viikolla (3.4.2020) myös Apteekkari-lehti. Toki Suomi on iso maa ja apteekkien tilanteet ovat erilaisia, mutta kyllä kentältä kuuluva viesti lomautuksista ja työvuorojen perusteettomista supistamisista silti melkoisen ristiriidassa tämän viestin kanssa on.
Mikäli tuntuu, että työpaikalla ensimmäinen ratkaisu poikkeustilanteessa on työntekijöiden lomauttaminen, miksi työntekijäkään sitoutuisi yritykseen? Lomautusaikana kannattaakin punnita vaihtoehtoja ja miettiä, haluaako lomauttavaan yritykseen enää palata, mikäli vaihtoehtoja on. Lomautusaikana työntekijällä on oikeus ottaa vastaan muuta työtä (vaikka naapuriapteekista), kunhan muistaa, että lojaliteettivelvoite esimerkiksi työnantajan liike- ja ammattisalaisuuksista säilyy. Lomautusaikana työsopimuksen voi myös irtisanoa ilman irtisanomisaikaa, kunhan lomautuksen päättymiseen on yli 7 vuorokautta.
Farmasialiitolla on jäsenilleen kattavat urapalvelut. Laitettaisiinko siis yhdessä uravalmentajan kanssa CV:si kuntoon, jotta voit lähteä tavoittelemaan unelmatyötäsi: on se sitten toisessa apteekissa, sairaalassa tai esimerkiksi teollisuudessa?
Entistä suurempi osa opiskelijoista ei näe apteekkeja houkuttelevina työpaikkoina.
Mitä tulee keskusteluun apteekkien työvoimapulasta, voi jälleen todeta, että mikään määrä lisäkoulutusta tai muuta sellaista ei tule paikkaamaan tuota työvoimapulaa niin kauan kuin apteekkien työnantajaimago pysyy nykyisellä tasollaan. Tällä hetkellä esimerkiksi opiskelijajäsenille tehdyistä kyselyistä välittyy, että entistä suurempi osa opiskelijoista ei näe apteekkeja houkuttelevina työpaikkoina. Osa opiskelijoista on jopa huolissaan siitä, onko valmistumisen jälkeen tarjolla vain apteekkityötä. Työnantajilla on suuri vastuu alasta välittyvään mielikuvaan ja siihen, että apteekkeihin jatkossakin riittää osaavaa ja motivoitunutta henkilökuntaa.
Marketta Hakkarainen