Johan on työmarkkinat: Paremmat työehdot eivät synny itsestään, eikä työnantaja niitä tarjoa
100 vuotta sitten, Farmaseuttiliiton perustamisen aikaan, farmaseutti teki työtään 12–15 tuntia päivittäin. Hän asui apteekilla ja aterioi apteekkarin kodissa. Työpäivän päätteeksi saattoi odottaa vielä apteekkariperheen palkattoman apulaisen ja seuraneidin tehtävät. Suurella osalla apteekkilaisista ei ollut lainkaan vuosilomaa ja vapaa-ajat muutenkin riippuivat paljon ”asianhaaroista”. Palkka oli huono, minimipalkkaa ei alalla tunnettu. Proviisorit toivat esiin, että palkka on niin pieni, ettei sen turvin voi mennä naimisiin ja elättää perhettä.
Ainoa tie työolojen parantamiseksi oli liittyä yhteen ja vaatia parannusta yhdessä. Liiton perustamiskokouksessa hyväksyttiin yksimielisesti vaatimukset kahdeksan tunnin työpäivästä kuutena päivänä viikossa, kolmen viikon vuosilomasta ja minimipalkasta. Vaatimusta tehostettiin ilmoituksella, että kaikki liiton jäsenet tulevat eroamaan palveluspaikoistaan, elleivät apteekkien omistajat tai hoitajat näihin suostu. Palkat ja vuosilomat sovittiin liiton vaatimusten mukaisesti ja sopuun päästiin lopulta ilman työtaistelua. Työaika-asiaa ei vielä tuolloin saatu kuntoon. 1919 säädetyn lain työaikaa koskevia määräyksiä ei katsottu voitavan soveltaa apteekkityöhön. Apteekkilaisten työpäivät pysyivät pitkinä vielä vuosikymmeniä.
2000-luvulle tultaessa vuosien mittaan käydyissä, usein lakkouhalla, välillä lakollakin tehostetuissa työehtosopimusneuvotteluissa oli jo saavutettu paljon. Työajat olivat apteekeissakin työaikalain ja työehtosopimuksen säätelemiä, vuosiloma pitkissä työsuhteissa lain määräystä pidempi, samoin sairausloman palkallisen jakson pituus. Lomarahaa työlainsäädäntö ei tunne vieläkään. Siitä on sovittu työehtosopimuksessamme.
2000-luvun neuvotteluissa pääroolissa on ollut alan palkkaus. Silti myös muihin työehtoihin on saatu parannusta. Esimerkiksi vuonna 2001 sovittiin, että jouluaatto lyhentää työaikaa silloin, kun tapaninpäivä ei lyhennä. Parin vuoden päästä saatiin sopimus luottamusmieskorvauksesta .
Välillä palkankorotukset on sovittu valtakunnallisesti keskitettyjen ratkaisujen puitteissa. Liittokohtaisissa neuvotteluissa Farmasialiitto on ollut tiukkana. Jäsenet ovat seisseet neuvottelijoiden takana, ja olemme saavuttaneet hyviä ratkaisuja.
Vuonna 2003 neuvoteltiin tiiviisti yhteensä viisi kuukautta ennen kuin sopimus syntyi valtakunnansovittelijan avulla. Merkittävintä oli palkkatason nosto ensimmäiseen palkkaryhmään kuuluneilla farmaseuteilla. Farmaseuttien ensimmäinen ja toinen palkkaryhmä yhdistettiin asteittain nostamalla ensimmäinen palkkaryhmä toisen tasoon. Suurin osa farmaseuteista toimii pääasiassa asiakaspalvelutehtävissä ja kuului ensimmäiseen palkkaryhmään. Sopimus tuotti heille yhteensä 5 prosentin lisäkorotuksen vuoteen 2005 mennessä.
Vuonna 2007 oltiin taas tiukassa tilanteessa. Halusimme korjata apteekkialan palkkojen jälkeenjääneisyyttä suhteessa muiden yksityisalojen vastaavan koulutustason palkkoihin. Jäsenet olivat vakaasti palkkatavoitteiden takana, mutta työnantajapuoli ei ollut neuvotteluhalukas. Edessä oli apteekkisektorin yhteensä 18 päivää kestänyt työtaistelu. Lopputuloksena saatiin historiallisen hyvä sopimus, jonka kustannusvaikutus sopimuskaudelle oli 14,2 prosenttia.
Pari vuotta myöhemmin liittokierroksella liitot joutuivat yleisesti tyytymään teknologiateollisuuden keväällä neuvottelemaan 0,5 prosentin palkankorotukseen. EK piti tätä linjana muille aloille. Lentoemännät neuvottelivat silloin palkan alennuksista. Apteekkien farmaseuttinen henkilöstö sen sijaan sai tuolloin vuoden 2007 sopimukseen perustuvan 2,5 prosentin yleiskorotuksen ja 1,7 prosentin apteekkierän. Eli alamme sai yhteensä 4,2 prosentin palkankorotuksen.
Viime vuonna neuvoteltiin kaikilla sektoreilla työmarkkinoiden keskusjärjestöjen sopiman kilpailukykysopimuksen soveltamisesta kuhunkin alaan. Kilpailukykysopimuksessa sovittiin vuosittaisen työajan pidentämisestä keskimäärin 24 tunnilla. Lisätunnit voi sopia tehtäväksi paitsi pidentämällä varsinaista työaikaa, esimerkiksi osallistumalla koulutukseen tai työhyvinvointia lisäävään toimintaan. Palkankorotuksia ei tullut lainkaan. Apteekkisektorilla työajanpidennys sovittiin toteutettavaksi erillisellä vuosityöajan pidentämispöytäkirjalla, joka ei ole työehtosopimuksen osa. Pöytäkirja on irtisanottavissa päättymään 31.12.2019. Irtisanomismahdollisuudesta ei monen muun alan työajanpidennyssopimuksessa ole sovittu.
Keskusjärjestöjen sopimien raamisopimusten aika näyttää olevan ohi, ja tänä syksynä neuvotellaan taas liittokohtaisesti. Nyt kun Suomen talous on kääntynyt pitkän taantuman jälkeen kasvuun, palkansaajapuoli, myös Farmasialiitto, vaatii korotuksia, jotka kasvattavat palkansaajien ostovoimaa. Yhdessä tämä taas tehdään. Jos työnantaja ottaa neuvottelut puheeksi, osoita, että palkankorotus on ansaittu. Neuvottelijoiden tueksi tarvitaan koko jäsenistö!
Eija Heinonen
vanhempi neuvonantaja