Proviisori NYT: Toimistona maailma
Kyllä sitä nuorena jaksaa.
Istun kotonani Helsingissä, lämpöä on ulkona 8 astetta ja syksyinen tuulinen sää virkistää iltaisella koiran pissatuksella. Viikko sitten nautin päivällistä Pariisissa ulkona, lämpöä oli 20 astetta eikä viimasta tietoakaan. Taksimatkalla ravintolasta näin vilaukselta Eiffel-tornin.
Millaista on tehdä työtä, joka vie ympäri maailmaa? Jos et ole kokeillut sitä, et ehkä tiedä, mitä se on. Jos olet, ehkä tunnistat tästä tuttuja tunteita.
Työskentelen lääketeollisuudessa, jonka tunnusmerkkinä on kansainvälisyys. Asiakkaita tapaan ympäri Suomen, kongresseja on ympäri Eurooppaa ja sisäisiä palavereita välillä kauempanakin.
Miltä se sitten tuntuu? Toisinaan matkustaminen on mahtavaa. Kuinka onnellinen olenkaan, kun saan matkustaa Eurooppaa ristiin rastiin, näen upeita kaupunkeja ja pääsen säännöllisesti pakoon koleaa Suomen säätä. Kansainvälisten ihmisten tapaaminen on innostavaa ja muistuttaa minua siitä, että vaikka stereotypiat saattavat joskus pitää paikkansa, löytyy ympäri maailmaa upeita persoonia, joiden kanssa vaihtaa ajatus tai toinenkin.
Toisinaan en jaksaisi lähteä reissuun ollenkaan. Taas monta tuntia koneessa, sitten ruuhkassa taksissa, ja tämän jälkeen aamusta iltaan palavereissa ja pakollisilla riennoilla, joilla ei kuitenkaan voi rentoutua. Lentokoneessa ei saa rästitöitä tehtyä, junassa ehkä, mutta siitäkin saan niskat kipeäksi. Treenisuunnitelmat menee pipariksi, kun päivässä on 30 minuuttia omaa aikaa ja sekin tekee mieli vedellä päiväunia. Tämän lisäksi kotonakin olisi puoliso odottamassa, kyllähän sitä ehtii moikata ja nukkua puolikkaan yön yhdessä, ennen seuraavaa herätystä viideltä.
Itse olen kuitenkin työni valinnut ja koen positiivisten puolien siinä ajavan helposti negatiivisten yli. Työni on innostavaa, haastavaa, ja kyllä uusien paikkojen näkeminen lämmittää mieltä ja tuo hienoja muistoja kiikkustuolia varten.
Kyllä sitä nuorena jaksaa, olen kuullut enemmän kuin jaksan laskea. Suurempi syy jaksamiselle kuitenkin taitaa löytyä siitä, että elämän peruspalikat on kunnossa ja työstään nauttii, mutta pääsee myös välillä lataamaan akkuja. Näin jaksaa moni vanhempikin.
Ville Perälä
Proviisori
Proviisoriverkoston johtoryhmä