Puheenjohtajan kynästä: Lääkehuolto NYT
Akava on julkistanut 22.2.2019 oman terveyspoliittisen ohjelmansa, jossa korostetaan, että tulevalla hallituskaudella sosiaali- ja terveyspolitiikan painopiste pitää siirtää terveyttä edistävään ja kuntouttavaan toimintaan. Meille farmasian alan ammattilaisille on jo tuttua, että apteekissa asiakkailla ja potilailla on mahdollisuus tavata ilmaiseksi ja matalalla kynnyksellä terveydenhuollon ammattilainen, jolta saa terveyteen liittyvää neuvontaa. Ja eräiden arvioiden mukaan näin myös tapahtuu noin 60 miljoonaa kertaa vuodessa, mikä on samojen arvioiden mukaan lähes kaksi kertaa enemmän kuin muualla terveydenhuollossa.
Akavan terveyspoliittisessa ohjelmassa todetaan myös, että ”sairastavuus, sosiaalinen hyvinvointi ja kuolleisuus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon menot heijastavat sitä, olemmeko yhteiskuntana onnistuneet terveyden edistämisessä ja sairauksien hoitamisessa tai kuntoutuksessa. Tähän kytkeytyy niin ikään se, toimiiko julkisten palvelujen moniammatillinen yhteistyö toimija- ja sektorirajojen yli”. Moniammatillisen yhteistyön edistäminen ja erityisesti apteekkien potentiaalin hyödyntäminen osana terveyspalvelujärjestelmän kehittämistä ovat mahdollisuuksia, joilla voidaan parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannustehokkuutta ja vaikuttavuutta.
Viime viikkoina olemme saaneet kuulla hoivapalveluiden alimitoitetusta hoitajamäärästä ja siitä kiireestä, jonka kanssa hoitajat saavat työskennellä. Itselleni mieleeni on jäänyt tarina, jossa hoitaja oli joutunut tilanteeseen, jossa lääkkeet ja potilaat olivat olleet täysin uusia ja lääkkeen annon ajankohdassa tapahtui virhe. Stressi ja huono mieli väärästä lääkkeenannon ajankohdasta seurasivat hoitajaa kotiin asti. Hoitajien ja hoitokotien tukena voisi olla farmasian ammattilaisia, jotka voisivat esimerkiksi tehdä lääkehoidon tarkastuksia ja arviointeja, kehittää lääkehoidon prosessien toimivuutta ja kouluttaa lääkkeistä ja lääkitysturvallisuudesta. Näin moniammatillisesti pystyttäisiin hyödyntämään erilaisia vahvuuksia ja asiakas- ja potilasturvallisuus vahvistuisi.
Lääkehuolto ei ole vain pilleripurkin siirtämistä paikasta toiseen kuten STM:n julkaisema virkamiesraporttikin osoittaa. Lääkehoitoa on kaikkialla terveydenhuollossa (perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, kuntoutus) ja lääkehuollon ammattilaisia, farmaseutteja ja proviisoreita, on monessa mukana. Lääkehuollon toimintaa kehittämällä ja ammattilaisia hyödyntämällä saataisiin luotua säästöjä.
Esimerkiksi Englannissa on tehty tutkimusta, jonka perusteella vältettävissä olevien lääkkeisiin liittyvien sairaalakäyntien määrä olisi noin 4 200 sairaalakäyntiä per sairaala (tässä vaiheessa todellakin huomio sille, että kyseessä olivat vältettävissä olevat lääkehaitat). Jottei tämä jäisi vain kansainvälisen tutkimuksen varaan niin Itä- ja Keski-Suomessa tehdyssä tutkimuksessa 83 prosentilla potilaista havaittiin vähintään yksi eroavaisuus kotona käytetyissä lääkkeissä verrattuna terveyskeskuksen potilastietojärjestelmän lääkemääräyksiin. Eroista 40 prosenttia arvioitiin kliinisesti merkittäviksi. Oulun yliopistollisessa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että noin 23,1 prosenttia sairaalahoitoon saapuneista tulo liittyi mahdollisesti lääkkeiden käytön ongelmiin, kuten haittavaikutuksiin tai yhteisvaikutuksiin. Kun otetaan huomioon lääkkeiden ja lääkehuollon vaikutus koko sosiaali- ja terveydenhuollossa, niin on erittäin tervetullutta, että lääkehuollon ammattilaisia eli farmaseutteja ja proviisoreita, käytettäisiin hyödyksi, ei ainoastaan rationaalisen lääkehuollon toteuttamiseen mutta myös lääkehuollon rakenteissa. Kuten Fimean ylijohtajakin on asian todennut, todellisia säästöjä saadaan aikaan purkamalla turhia lääkityksiä.
Farmasialiitto on esittänyt, että Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman implementointi on aloitettava nyt kun toimeenpano-ohjelma on tehty. Tätä viestiä on viety eteenpäin ja myös Akavan terveyspoliittinen ohjelma huomioi Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman pohjaksi vaikuttavan hoidon varmistamiseksi. Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman kirjaukset huomioivat farmasian alan ammattilaisten roolin ja korostavat meidän hyödyntämisen tarvetta. Akavan terveyspoliittisen ohjelman tavoitteissa on lääkehoidoista todettu seuraavaa: ”parantaa lääkehoidon kokonaisuuden hallintaa, hyödyntää tehokkaammin ammattilaisten osaamista ja kehittää apteekkeja terveyspalvelujärjestelmän osana”.
Terveydenhuolto muuttuu, ja me kaikki siellä työskentelevät olemme jatkuvan oppimisen äärellä. Myös jatkossa on tärkeää, että me ammattilaiset huolehdimme omasta jaksamisestamme, sillä siten me huolehdimme myös muista parhaiten. Yksi jaksamista ja oppimista tukeva kohta löytyy myös Akavan tavoitteista: ”Turvataan sote-ammattilaisten osaaminen ja riittävät henkilöstöresurssit.”
Antti Kataja
Farmasialiiton puheenjohtaja