Täysi-ikäisyyden kynnyksellä
Muistan, kuinka synnyin.
Se oli jännittävä kirje, jonka sisältä minua tervehdit. Taaperoikäisten jäsentesi esittäytyessä Kuopion kampuksella en voinut aavistaa, että tuolloin vieressäni istuva tuntematon komistus olisi tuleva lasteni isä, ja sinä, uskollinen kumppanini.
Pian ompelin merkkiäsi vihreään hihaan sormet verillä muiden vastasyntyneiden seurassa. Nauroin katketakseni, itkinkin. Taisin jossain vaiheessa ahtaa itseni poreammeeseen 16 muun kanssa, sillä täytyyhän lasten kylpeä.
Kirjoitin sivuillesi Irlannin sateisesta talvesta ja hämmennyksestä, kun kukaan ei halunnut sairaalan käytävillä kuulla vastausta kysymykseen How are you, dear? Myöhemmin saattelit minut dekaanin aveciksi KYYn vuosijuhlaan ja pujotit kultakäärmeet sormeeni.
Vaikeina aikoina seisoin rintamassasi Kuopion torilla lehdistön kysyessä: ”Tyttö parka, miksi olet täällä sateessa, etkä sisällä palkan juostessa?” Koulutit minua lukemaan ne pienetkin präntit ennen käsien paiskaamista ja allekirjoittamista.
Teini-ikäisenä halusin itsenäistyä vain päätyäkseni pohjoismaisen sisaresi helmoihin. Hän piti minusta hyvää huolta, ensimmäisestä päivästä lähtien. Paluu kotiin oli kuoppainen, mutta teit parhaasi auttaaksesi minut taas jaloilleni. Tuit taloudellisesti, jotta pärjäsin työttömyyden keskellä ja löysin uuden polun pään matkallani.
Näin aikuisuuden kynnyksellä luulin jo hetken, että tiemme eroaisivat, mutta pelkoni oli onnekseni aiheeton.
Näin aikuisuuden kynnyksellä luulin jo hetken, että tiemme eroaisivat, mutta pelkoni oli onnekseni aiheeton. Nuoruuden uhmakkuus alkaa taittua, mutta tarvitsen yhä tukea kasvukivuissani. Kenties johdatat eteeni seuraavaksi mentorin?
Lapsuudenystäväni, nuo alussa mainitsemani taaperot, ovat kukin tahoillaan kasvaneet ja menestyneet ja saaneet sinulta tukea ja rakkautta. Kukapa olisi arvannut syntyessämme, mitä meistä vielä tulisi! Ammatti-identiteettini juuret ovat sinussa, ja olet sytyttänyt vahvan vaikuttamisen liekin. Siksi kai uskalsin pitää palopuheen ministerille, ylpeänä kollegojen edessä seisten ja soihdun kantamiseen osallistuen.
Joskus vielä haaveilen eläkkeestä luonasi, sillä kuka nyt kodistaan lähtisi. Olethan kuitenkin ikäiseksesi kovin nuorekas ja aktiivinen, silti vakaa ja turvallinen, mutta samaan aikaan monessa asiassa edelläkävijä – aivan kuten yhdessä visioimme. Pidäthän minusta ja sisaruksistani aina huolta?
Syyslukukauden alkaessa täysi-ikäinen jäsenesi
Suomen Farmasialiiton edustajiston varapuheenjohtaja
Paula Haapakoski
Kirjoitus on julkaistu Farmasia-lehdessä 2/2020.